Teokset
"Metsä korkeuksista" on kuvataiteilija Irina Raskin teossarja ilmakuvista, maastokartoista ja metsädatasta.
Puuston ikä
Pohjoissuomi on ollut karujen erämaiden ja vanhojen metsien maata. Nyt metsä nuortuu kaikkialla.
50-luvulta käynnistynyt suuri metsänparannus, siirtymä yläharvennuksista uudistushakkuisiin, ja 60- ja 70 -lukujen ojitukset, sekä pienviljelyn peltojen käytöstäpoisto ovat onnistuneesti kypsyttäneet ennätyssadon korjuukelpoisia kasvatusmäntyjä. Tuona aikana pohjoisen yli 120 vuotiaiden metsien määrä on romahtanut. Talousmetsä uudistetaan viimeistään 90 vuotiaana, ihmisiän sykleissä. Maa myllätään ja uudistetaan konetyöllä korkein kustannuksin. Samalla häviävät mustikanvarvut ja muut vanhenevan metsän tunnuslajit.
Etelässä pitkäikäiset puut ovat useinmiten puistoissa. Nuoret taloustaimikot kypsyvät nyt koko maassa yleisemmin kuusta. Puiden määrä kasvaa. Puuston kokonaistilavuus on suurempi kuin luonnontilassa olisi mahdollista saavuttaa. Mutta tästä syystä erityisesti nuortuvan Etelä-Karjalan metsiköissä ihminen on usein vanhempi kuin puut. Näistä tarinoista otteita kertovat vihreän ja keltaisen sävyiset puuston ikää käsittelevät teokset.
Suomessa ihmisen keski-ikä on noin 44 vuotta. Teoksissa tummat ja vihreät metsiköt ovat keski-ikäämme vanhempia, oranssit nuorempia.
Kierto (2023)
Erämaa (2023)
Korkea länsi (2023)
Kelvenne (2023)
Leijuva (2023)
Tieverkosto
Teoksessa "Suonet" ja "Neito" (2023) kiemurtelevat tiet luikertavat kaupunkien kehistä syvälle metsään. Mutta metsä ei ole syvä, sillä sen katkaisee kilometrin välein metsätie. Ja kun metsä aiotaan kaataa, sinne ajetaan muuutaman metrin välein hakkuukäytävä, tukkirekoille kunnostetaan silmukkapäinen kääntötie, ja lopulta metsikön puut matkaavat jatkokäsittelyyn maantieväyliä pitkin.
On vaikeaa eksyä korpeen, kulkea aarnion läpi, tai levittää juurensa viiden minuutin metsässä. Vasta puuttomalla pohjoisrajalla suonistot hajautuvat ja hiljenevät.
Suonet (2023)
Neito (2023)
Ojitus
Suomeen on 1960 luvun alusta luotu uutta metsämaata noin 1,5 miljoonaa hehtaaria soita ojittamalla. Maamme kaikista soista yli puolet on tämän hankkeen myötä ojitettu. Erityisesti etelä- ja keski-Suomessa, jossa soita on runsaasti ollut, suo on useimmiten enää muisto nimistössä. Teos "Suomaa/Ojitetut" (2023) koostuu suopäätteisestä paikannimistöstä.
Suomaa/Ojitetut (2023)
(2021) Maankäyttö
Maastokartta kuvaa entisen suon, ristiinrastiin ojitetun, teiden ja punaisten kiinteistörajojen halkoman alueen - sama näkymä toistuu ilmakuvassa. Teoksessa "Maanjako" (2021) metsän reuna seuraa kiinteistörajaa, tie halkaisee taimikon, suoraan kaivetut ojat nostavat metsämaan suosta. Nelikulmaiset pellot ympäröivät metsäisiä tilkkuja - pienille eläimille ja kasveille ne voisivat yhtä hyvin olla saaria. Valtaosa maailmasta on nyt ihmisen muovaamaa.
Siellä täällä talousmetsämaisemassa näkyy suojeltujen metsien pieniä tilkkuja vihreällä rajattuna. Kartasta irrotettuna nämä valtion ja yksityisten omistajien suojellut maa-alueet täyttävät tutun valtiomme muodon. Irralliset alueet ovat kaukaa katsottuna kuin roiskeita paperilla tai kuin tähtitaivaan tuiketta. Valtaosa Suomen maapinta-alasta, 86 prosenttia, on metsätalousmaata. Hakkuilta suojeltuja puustoisia alueita ei ole enempää kuin pikseleitä teoksissa "Suojeltu" (2021) ja "Taivas" (2021).
Maanjako (2021)
Suojeltu (2021)
Taivas (2021)
